Viimeiset hetket hoitovapaalla - päiväkotiin tutustuminen



Perjantaiaamu alkoi, kuten monet muutkin arkiaamut meidän perheessä. Aamu aloitetaan puoli kahdeksan aikoihin pinnasängyn viereen kiinnitetylle koirakortille jutustelulla. Siihen tyypillisesti havahdun. Aamutoimien jälkeen on aika herättää isoveli ja se vasta on kivaa puuhaa, kun taapero saa painia hänen päällään. Aamupuuron syöminen on aina yksi vitsi ja olenkin keksinyt muutamia hyviä jippoja, joilla puurolautanen jollain tavalla saadaan tyhjentymään. 


Kävimme tällä viikolla useamman kerran tutustumassa uuteen päivähoitopaikkaan. Perjantaina menimme päiväkotiin yhdeksäksi, jolloin alkoi taaperoiden salivuoro ja lapset saivat juoksennella ympäriinsä (siis ne, ketkä juosta jo osaavat). Ulkoilun ja lounaan jälkeen oli aika kokeilla, miten uni tulee uudessa paikassa. Pää ei kerrossängyn alapetiin painautunut, vaan mies kurkki istuvalteen, että mitä täällä tapahtuu. Nukutin hänet lopulta huoneen sohvalla syliini ja siirsin nukkumaan muiden lasten joukkoon. Oli muuten jännittävää jättää hänet normaaliin sänkyyn. Tietysti alapeti on käytännössä patjankorkuinen eli ei siitä korkealta tipu.


Kävin tällä välin lähellä sijaitsevassa leipomossa hakemassa lounasta mukaani ja söin tex-mex keiton tyytyväisenä päiväkodin lastenpöydässä. Pojan herättyä reilun tunnin unilta lähdimme kotiin hymyssä suin ulkoiluttamaan Mauri Mäyräkoiraa ja odottamaan isoveljeä iltapäiväkerhosta kotiin. 

Illalla oli isoveljen futismatsit, joista toinen voitettiin ja toinen hävittiin. Hiekkakenttä oli sateen jäljiltä mukavassa kunnossa, joten pikkuvelikin pääsi temmeltämään mudassa ja  oli yltäpäältä kurassa. 


Iltatoimien ja suihkuttelujen jälkeen pienempi herra nukahti kuin lyhty kahdeksan jälkeen yöunille. Isoveljelle luettiin vielä hänelle erittäin rakasta Marcus & Martinus -kirjaa. Poikien nukkuessa tehtiin pikainen siivous ja kävin auttamassa naapurin poikaa uuden fillarin kanssa. 

Tästä eteenpäin meidän arki onkin sitten aika erilaista.. 

Kommentit

Lähetä kommentti