Ravintola Kakolanruusu // Turku

Päästiin hieman varkain syömään Kakolanruusuun, sillä molemmat pojat menivät maaseudulle yökylään. Vaimo yritti viikon varoitusajalla saada Kaskiksesta pöytää, tietenkään onnistumatta, sillä ravintola on niin suosittu, että pöytää voi joutua odottamaan kuukausia. Onneksi hoksasin Kakolaan vappuna avautuneen uuden ravintola Kakolanruusun. Kakolanruusu sijaitsee mitä mielenkiintoisimmassa paikassa eli vanhassa vankilassa.  Tällä hetkellä ravintola on väliaikaisissa tiloissa vankilan talousosastolla ja lopulliseen sijaintiinsa  muurien sisäpuolelle se muuttaa vuonna 2019. Kakolan alue on kehittymässä kovaa vauhtia ja asuntojen ja palveluiden lisäksi kohteeseen houkuttelee tulevaisuudessa funikulaari, jonka ansiosta ei tarvitse hikoilla huipulle kiivetessä.

Kakolanruusun takana on Kaskiksen yrittäjät, joten odotukset olivat korkealla ruoan suhteen. Kävellessämme kohti Föriä ja Kakolaa päätimme, että otamme molemmat neljän ruokalajin Menu Kakolan viineineen. 

kakolanruusu

kakolanruusu

Alkudrinkiksi kilisteltiin kuohuvan sijaan Kakolanruusun baarimestarin kehittämällä ruusudrinkillä. Nyt en muista kuollaksenikaan drinkin oikeaa nimeä. Drinkki oli superhyvää, jopa Bar4:n kulttimaineen saaneen kurkkudrinkin veroinen.

kakolanruusu

Kakolanruususta tekee  erityisen ja mielenkiintoisen sijainnin lisäksi keittiönä toimiva parakki, jonka terassilla on puulämmitteinen grilli. Pihalla on myös iso terassi, missä voi  katsoa kokkien toimintaa ja vankilan synkkiä seiniä. 

kakolanruusu

Alkuruokia oli kaksi: kotimaisesta naudan ulkofileestä tehty tartar ja lämminsavustettua kirjolohta Ahvenanmaalta, seuranaan grillattua ja marinoitua parsaa. Alkuruokien kanssa tarjoiltiin valko- ja roseviiniä. Jokainen suuhun laitettu haarukallinen oli elämys, nam. Annoksiin kuului paikallisen Taikinajuuren tekemää leipää, joka myöskin vei kielen mennessään.  

Pääruoaksi meille tuotiin yön yli haudutettua possun niskaa, varhaisperunoita ja tillivoita sekä coleslaw-salaattia. Ruokajuomana tarjoiltiin punaviiniä. Navan kohdalla olleet napit pingotti jo tässä vaiheessa, vaikka jälkiruoka ja jälkiruokaviini oli vielä kokematta. Onneksi meillä ei ollut mikään kiire.  

Jälkiruoaksi oli lämmintä raparperipiirakkaa ja mielettömän hyvää ja makeaa tuorejuustojäätelöä. Jälkiruokaviini oli makea, mutta kuitenkin melko mieto ja jopa siiderimäinen. 

Annokset olivat todella täyttäviä, rehdisti ronskeja ja kuten tarjoilija hyvin kuvaili, ruoasta tuli jopa mökkifiilis mieleen. Annokset oli jaettavia ja jälkiruokaa lukuunottamatta ne syötiin samoilta lautasilta, mikä teki juuri sen rennon meiningin, mikä myös Kaskiksen vahvuuksiin kuuluu. Raparperipiirakka ajatuksena hirvitti, sillä se kuuluu inhokkeihini, mutta annos oli lopulta niin herkullinen, että olisin voinut syödä vielä toisen. Saisinko pliis ohjeen?

kakolanruusu

kakolanruusu

kakolanruusu

kakolanruusu

Kokonaisuudessaan ravintolakokemus oli enemmän kuin täysi kymppi, ja itse Erik Mansikkakin tuli bongattua salin puolelta. Alkuruoat tarjoiltiin melko tiiviisti peräkkäin, joten hetken jo mietimme, onko tässä kiire. Lopulta vietimme ravintolassa vajaat kolme tuntia, joten huoli oli turha. Ravintola oli myös viihtyisä ja yksinkertaisen tyylikäs, mikä ei ole väliaikaisissa tiloissa toimiessa itsestäänselvyys. Jokainen pöytä taisi olla täynnä ja hälinä oli sen mukainen, mikä on pelkästään mahtavaa, sillä ravintolassa kuuluukin olla elämää. Syömisen jälkeen matkamme jatkui Kakolan jylhien kujien kautta kaupungin vilinään. 

kakolanruusu



"Tervetuloa Kakolaan!
Kymmenen vuotta sitten äskeinen lause tarkoitti jotain, mikä ei hymyilyttänyt."

Kommentit