Lämpimien ja aurinkoisten kevätpäivien iloksi talviloma-asiaa täällä blogissa. Kerroin jo aiemmin meidän kokemuksia vauvan kanssa reissaamisesta etelään ja nyt olisi pohjoisen vuoro. Jos lentomatkat Kreikkaan sujui moitteettomasti, niin yhtä sujuvasti meni myös 16 tunnin automatkat Leville. Auto oli maaliskuisella Lapinreissulla pakattu aivan täyteen ja jännitystä riitti huomattavasti enemmän kuin kesäisellä Rhodoksen matkalla, sillä tällä kertaa vauva oli jo isompi ja jaksoi olla ihan eri tavalla pitkiä aikoja hereillä.
Lapset oli rentoa matkaseuraa. Eskarilainen sai kerrankin katsoa jopa omasta mielestään riittävästi iPadia ja pienempi vietti suurimman osan ajomatkoista nukkuen. Olimme varautuneet pysähtymään useasti, jotta vauva pääsisi välillä liikkeelle, seurustelemaan ja syömään. Olimme reissussa ystäväperheen kanssa ja he suoriutuivatkin monta tuntia nopeammin ajomatkoista. Pitkillä automatkoilla vaaditaan siis kärsivällisyyttä, rentoa mieltä ja suunnitelmallisuutta siinä mielessä, että vauvan tarkat ruoka-ajat on ajoitettava matkan varrella siten, että pysähdyspaikkoja on tarjolla. Täällä etelämmässä tämä ei ole ongelma, mutta pohjoisessa ei ole joka tienpätkällä huoltoasemia. Toisaalta vauva ei välttämättä näistä suunnitelmista piittaa ja saattaa olla herättyään levoton kelloon katsomatta. Jokainen kuitenkin tuntee oman lapsensa ja jos ajatus pitkästä automatkasta kauhistuttaa, niin aina voi valita autojunan tai lentokoneen.
Olimme vuokranneet Leviltä rivitaloasunnon ja matkan lähestyessä heräsi huoli paitsi pienen ja näppärän kaupunkiautomme takaluukun koosta, myös perillä tarpeellisten vauvantarvikkeiden puuttumisesta. Syöttötuolin ja matkasängyn vuokraamista olisi ehdottomasti pitänyt ajatella jo matkaa suunnitellessa, mutta olimme liian innoissamme ja valinneet rennon mielen matkan suunnittelujen osalta. Onneksi onnistuimme kuitenkin saamaan syöttötuolin lainaksi ja matkasänky on niin pienessä paketissa, että se mahtui mukaan. Lapin suosituissa kohteissa tosiaan on palveluntarjoajia, joilta saa vuokrattua tarpeellisia vauvantarvikkeita pienellä hinnalla. Ja jos tavarapaljous on ongelma muillekin, niin sieltä olisi saanut vuokrata myös pyyhkeet ja vuodevaatteet. Meidän autoon ei edellä mainituista syistä myöskään vauvapulkat tai liukurit mahtuneet, mutta ainakin Levin lastenmaailmassa niitä on ilmaiseksi tarjolla pilvin pimein ja vauvakin pääsi ensi kertaa kunnolla pulkkamäkeen.
Vaatetus ja vauvan ruokailuun liittyvät tarvikkeet ja ruoat piti miettiä tarkkaan ja suunnitella, mitä kaikkea pakataan vauvalle autokassiin, ja mitä tarvitaan vasta perillä ja voi siten runnoa takaluukkuun. Esimerkiksi tuttipulloa ja ruokalappua varten piti ottaa tiskivälineet mukaan ja vaihtovaatteita kului yllättävän paljon jo ajomatkan aikana, kun vauva oli juuri alkanut sormiruokailla ja se on tunnetusti "hieman" sottaavaa. Yleisesti ottaen vaatetus vauvalle oli helpompi miettiä, kuin kesäisen kuumaan Rhodokseen, sillä Lapissa oli käytännössä mitä parhain keväinen keli. Aurinko paistoi läpi koko viikon ja asteetkin pysyivät alkaneen kevään ansiosta nollan tienoilla, jolloin vauvan paleltumisesta ei tarvinnut huolehtia. En muistanutkaan, kuinka rajusti aurinko heijastaa lumesta ja pitikin siinä mielessä olla taas tarkkana, ettei vauvan naama pala, sillä omat poskipääni paloivat, vaikka kevät oli vasta aluillaan.
Automatkoilla lämpöpussi oli jälleen kerran korvaamaton, sillä helposti hikoilevaa vauvaa ei olisi ollut mahdollista pitää ulkovaatteissa pitkiä ajomatkoja ja sisävaatteissa taas paleltuu maaliskuun hyisessä ilmassa jo pienelläkin matkalla siirtyessä esimerkiksi autosta huoltoasemalle. Ei myöskään houkutellut ajatus vauvan pukemisesta kylmässä ilmassa pientä siirtymistä varten, sillä nopeammin juoksee parkkipaikalta sisään, kuin pukee vauvan toppahaalariin. Lämpöpussissa vauva kulki sisävaatteissa. Se oli turvakaukalossa ihanan pehmoinen vauvan alla ja pussin sai helposti suljettua ja avattua tarpeen mukaan.
Fefe kulki läpi viikon hymyssä suin ja oli muutenkin tyylilleen uskollisesti cool. Enemmän työtä oli vanhempien lasten kanssa, jotka varsinkin ensimmäisinä päivinä kiukutteli, kinasteli ja sähläsi lähes joka käänteessä. Naureskeltiinkin ystäviemme kanssa, että pitäisi varmaan jatkossa ennen reissua muuttaa viikoksi kimppaan asumaan, jotta alusta asti kaikki sujuisi paremmin. Tätä samaa ongelmaa oli nimittäin ensimmäisinä lomapäivinä myös kesän Kreikan reissulla.
Lapset oli rentoa matkaseuraa. Eskarilainen sai kerrankin katsoa jopa omasta mielestään riittävästi iPadia ja pienempi vietti suurimman osan ajomatkoista nukkuen. Olimme varautuneet pysähtymään useasti, jotta vauva pääsisi välillä liikkeelle, seurustelemaan ja syömään. Olimme reissussa ystäväperheen kanssa ja he suoriutuivatkin monta tuntia nopeammin ajomatkoista. Pitkillä automatkoilla vaaditaan siis kärsivällisyyttä, rentoa mieltä ja suunnitelmallisuutta siinä mielessä, että vauvan tarkat ruoka-ajat on ajoitettava matkan varrella siten, että pysähdyspaikkoja on tarjolla. Täällä etelämmässä tämä ei ole ongelma, mutta pohjoisessa ei ole joka tienpätkällä huoltoasemia. Toisaalta vauva ei välttämättä näistä suunnitelmista piittaa ja saattaa olla herättyään levoton kelloon katsomatta. Jokainen kuitenkin tuntee oman lapsensa ja jos ajatus pitkästä automatkasta kauhistuttaa, niin aina voi valita autojunan tai lentokoneen.
Olimme vuokranneet Leviltä rivitaloasunnon ja matkan lähestyessä heräsi huoli paitsi pienen ja näppärän kaupunkiautomme takaluukun koosta, myös perillä tarpeellisten vauvantarvikkeiden puuttumisesta. Syöttötuolin ja matkasängyn vuokraamista olisi ehdottomasti pitänyt ajatella jo matkaa suunnitellessa, mutta olimme liian innoissamme ja valinneet rennon mielen matkan suunnittelujen osalta. Onneksi onnistuimme kuitenkin saamaan syöttötuolin lainaksi ja matkasänky on niin pienessä paketissa, että se mahtui mukaan. Lapin suosituissa kohteissa tosiaan on palveluntarjoajia, joilta saa vuokrattua tarpeellisia vauvantarvikkeita pienellä hinnalla. Ja jos tavarapaljous on ongelma muillekin, niin sieltä olisi saanut vuokrata myös pyyhkeet ja vuodevaatteet. Meidän autoon ei edellä mainituista syistä myöskään vauvapulkat tai liukurit mahtuneet, mutta ainakin Levin lastenmaailmassa niitä on ilmaiseksi tarjolla pilvin pimein ja vauvakin pääsi ensi kertaa kunnolla pulkkamäkeen.
Vaatetus ja vauvan ruokailuun liittyvät tarvikkeet ja ruoat piti miettiä tarkkaan ja suunnitella, mitä kaikkea pakataan vauvalle autokassiin, ja mitä tarvitaan vasta perillä ja voi siten runnoa takaluukkuun. Esimerkiksi tuttipulloa ja ruokalappua varten piti ottaa tiskivälineet mukaan ja vaihtovaatteita kului yllättävän paljon jo ajomatkan aikana, kun vauva oli juuri alkanut sormiruokailla ja se on tunnetusti "hieman" sottaavaa. Yleisesti ottaen vaatetus vauvalle oli helpompi miettiä, kuin kesäisen kuumaan Rhodokseen, sillä Lapissa oli käytännössä mitä parhain keväinen keli. Aurinko paistoi läpi koko viikon ja asteetkin pysyivät alkaneen kevään ansiosta nollan tienoilla, jolloin vauvan paleltumisesta ei tarvinnut huolehtia. En muistanutkaan, kuinka rajusti aurinko heijastaa lumesta ja pitikin siinä mielessä olla taas tarkkana, ettei vauvan naama pala, sillä omat poskipääni paloivat, vaikka kevät oli vasta aluillaan.
Automatkoilla lämpöpussi oli jälleen kerran korvaamaton, sillä helposti hikoilevaa vauvaa ei olisi ollut mahdollista pitää ulkovaatteissa pitkiä ajomatkoja ja sisävaatteissa taas paleltuu maaliskuun hyisessä ilmassa jo pienelläkin matkalla siirtyessä esimerkiksi autosta huoltoasemalle. Ei myöskään houkutellut ajatus vauvan pukemisesta kylmässä ilmassa pientä siirtymistä varten, sillä nopeammin juoksee parkkipaikalta sisään, kuin pukee vauvan toppahaalariin. Lämpöpussissa vauva kulki sisävaatteissa. Se oli turvakaukalossa ihanan pehmoinen vauvan alla ja pussin sai helposti suljettua ja avattua tarpeen mukaan.
Fefe kulki läpi viikon hymyssä suin ja oli muutenkin tyylilleen uskollisesti cool. Enemmän työtä oli vanhempien lasten kanssa, jotka varsinkin ensimmäisinä päivinä kiukutteli, kinasteli ja sähläsi lähes joka käänteessä. Naureskeltiinkin ystäviemme kanssa, että pitäisi varmaan jatkossa ennen reissua muuttaa viikoksi kimppaan asumaan, jotta alusta asti kaikki sujuisi paremmin. Tätä samaa ongelmaa oli nimittäin ensimmäisinä lomapäivinä myös kesän Kreikan reissulla.
Tulevan kesän lomamatka jää vain haaveeksi, sillä ei tällä kodinhoidontuella kuuhun mennä. Haaveissa on päästä Lappiin taas ensi keväänä, sillä aktiiviloma rinteessä, lumisissa ja aurinkoisissa maisemissa on vaan ihan parasta!
Aiemmin blogissa: "Vauvan kanssa reissussa - etelään"
Kommentit
Lähetä kommentti