30.5.2017

Kaloja näkyvissä?


Sunnuntaina oli kesäinen sää ja ajelimme mielenkiinnosta kuuluisalle Littoistenjärvelle katsomaan näkyykö niitä kaloja oikeasti, kuten lehdissä kirjoiteltiin. Järvihän nousi otsikoihin, kun se puhdistettiin kemiallisesti ja vedestä tuli ainakin vähäksi aikaa todella kirkasta. En muista käyneeni siellä uimassa koskaan aiemmin ja monta vuotta se on ollutkin niin huonossa kunnossa, että ei ole tarvinnut edes harkita asiaa. Nyt kun eskarilaisella alkaa kesäloma niin voimmekin ajella järvenrannalle vaikka päivittäin, jos säät vaan sallivat.

 


Ilma tosiaan helli ja järven hiekkaranta oli tupaten täynnä lapsiperheitä. Olin siinä uskossa, että meistä ei kukaan uskaltaudu kastautumaan, mutta väärässä olin ja eskarilainen kävi pulikoimassa ja viihtyikin vedessä pitkään. Vesi oli yllättävän lämmintä näin toukokuuksi ja  itsekin heittäydyin uittamaan varpaitani. Pienempi söpöläinen viihtyi vaunuissa aurinkovarjon alla ja jakeli koko ajan ohjeita, miten heitellään palloa oikein. Tai niin ainakin kuvittelin. 



Pitkien pallotteluiden ja pulikoinnin jälkeen keräsimme kimpsut ja kampsut kassiin, ja suuntasimme kodin kautta maaseudulle treenaamaan ja syömään maailman toiseksi parhaimpia mokkapaloja, sillä omani ovat niitä ykkösiä. Eskarilainen haaveilee mokkapalamestaruuskisoista minun ja äitini kesken, jolloin hän saisi toimia tuomarina ja maistajana. Täytyy ehkä kesän aikana toteuttaa kisat ja jakaa reseptini myös täällä blogissa.

26.5.2017

Laatuaikaa lautapelien parissa




Tykkäämme pelailla jos jonkinmoisia pelejä lautapeleistä korttipeleihin, ja olemmekin lautapelien suurkuluttajia. Meillä on useita klassikkopelejä, jotka ovat säilyneet suoraan vaimoni lapsuudesta ja itseasiassa Monopoli on jopa lastemme ukin lapsuudesta. Eskarilainen taitaa olla todellinen täystuho, sillä vanhatkin pelit olivat hyväkuntoisia ennen meille tuloa ja nykyään puuttuu nappuloita, on taitettuja kulmia ja revenneitä pelilautoja. 

Tässä meidän perheen suosikkilautapelit:

  •  Muuttuva labyrintti
  •  Matkapeli
  •  Arvaa kuka
  •  Menolippu
  •  Skip-Bo
  •  Afrikan tähti

Ps. Meillä on Varpublogien Facebook- sivuilla käynnissä kilpailu, missä voi voittaa n. 100 € arvoisen koko perheen pelipaketin. Käykää ihmeessä osallistumassa. Ohjeet kilpailuun löytyy linkistä.

25.5.2017

Chilipasta




Blogiin on kaivattu lisää ruokareseptejä ja olenkin sanonut, että teen aina postauksen, kun ruoka on oikeasti hyvää ja ehdin lasten hoitamisen ohella kuvaamaan annoskuvat. Tästä te varmasti pidätte. Näin Liemessä -blogin instagramissa tämän chilipastan ja uhkasin heti laittaa sen testiin, joten tässä lopputulos. Tässä on kaikki vaadittavat ainesosat mitä pastaruoassa pitää olla: chiliä, tomaattia ja valkosipulia. Chilipasta vei kielen mennessään ja potkua saa helposti lisää ostamalla tulisempaa chiliä. Alkuperäinen resepti on yhteistyö Valion kanssa ja siinä on käytetty uutta ruokarahkaa, mikä muistuttaa pitkälti smetanaa. Itse en meidän nurkkakaupoista tuota löytänyt, vaan käytin lähes vastaavaa ruokakerma & rahka tuotetta. 

Erilaiset pastaruoat ovat meillä arkipäivää sillä koko perhe rakastaa italialaista ruokaa ja simppelit pastaruoat syntyy vielä kädenkäänteessä.  Tässä maittava ja nopea resepti arkeen.


Chilipasta
4 hlö.
300 g fusillipastaa
1 punainen chili
3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl tomaattipyrettä
puoli nyrkillistä tuoretta oreganoa
2/3 prk ruokakerma & rahkaa
200 g broccoliinia eli parsakaalia
kourallinen kirsikkatomaatteja 
suolaa
pippuria


Poista chilistä siemenet ja pienennä chili. Kuullota pannulla öljyssä valkosipulisiivut ja chili. Lisää tomaattipyree ja oregano, paista muutama minuutti. Leikkaa broccoliinien kovat kannat pois ja pilko paloiksi. Lisää broccoliinit ja kirsikkatomaatit pastan joukkoon. Muutaman minuutin päästä lisää vielä ruokakerma. Sekoittele, kuumenna ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon ja lisää vielä oliiviöljyä päälle.


24.5.2017

Ajatuksia töihin paluusta

Kohta toukokuu vaihtuu kesäkuuksi ja elämää koti-isänä on 10 kuukautta takana ja vielä 3 kuukautta edessä. Ajattelin aluksi, että miten saan aikani kulumaan pienen pojan kanssa, mutta aika on mennyt kuin siivillä. Minulta usein kysytään, milloin palaan töihin ja millä mielin jätän koti-isä roolin. Vaikka vauvan hoitoa kotona on edessä vielä koko kesä, niin ajatukset ovat kuitenkin alkaneet pikku hiljaa pyörimään jo syksyssä. 


Aika vauvan kanssa kotona on ollut todella ihanaa, erityistä ja kaikkien levottomien öiden ja yösyöttöjen arvoista. Ajatus töihin paluusta ei kuitenkaan sen kummemmin ahdista, sillä pidän työstäni todella paljon ja minulla on maailman parhaat työkaverit. Toivon siis, että syksyiset muutokset tulevat menemään sujuvasti. 

Minulla on töihin erityinen side, sillä työkavereihin kuuluu parhaita kavereitani, mukaan lukien pomoni. Olen tästäkin syystä ollut säännöllisesti yhteydessä työpaikkaani ja saanut sellaisen käsityksen, että minua vähän kaivattaisiin siellä. Kesä on perinteisesti kiireisintä aikaa, mutta pojat joutuvat nyt hetken vielä pärjäämään ilman minua. Ristiriitaisissa fiiliksissä lähden viimeiseen koti-isä kesään, sillä pidän superpaljon niin koti-iskäilystä kuin työnteostakin. Hikiset tunnit tehdaskoneiden ääressä ja styroksihippuja kalsareissa vai vaipanvaihtoja aamutreeneissä ja vauvan kanssa hölmöilyä kotona, molemmat ovat omalta osaltaan mahtavaa puuhaa. Toki valehtelisin, jos väittäisin, etteikö kunnon palkka houkuta takaisin työelämään, sillä eihän kodinhoidontuella kuuhun mennä. Jään erityisesti kaipaamaan tältä hoitovapaalta hitaita aamuja, vauvan kanssa muodostuneita rutiineja ja vapautta, kun voi koska vaan lähteä lounaalle, tavata ystäviä, muuttaa suunnitelmia lennosta ja olla vaan.



Syksyllä tulee olemaan monia mullistuksia meidän elämässä ja erityisesti arjessa, sillä töihin paluu vaikuttaa luonnollisesti myös vauvaan, joka aloittaa päiväkotiuransa. Lisäksi eskarilainen ei ole kohta enää eskarilainen, vaan koululainen, mikä on tietysti iso muutos. Lisäksi kaikilla on omat harrastuksensa ja  yksi huolenaiheista onkin, mihin väliin jatkossa sijoitan niin mukavasti menneet aamutreenit. Arkemme mullistavia juttuja ja tarinoita on varmasti luvassa bloginkin puolella syksyllä. 

22.5.2017

Linnateatteri



Sain kutsun Linnateatterin bloggari-iltaan, missä pääsin maistelemaan kesän tulevaa näytelmää sekä ravintolan makoisia sormisyötäviä. Linnateatteri on itselleni tuttu niin kesäteattereista, kuin talvella ohjelmistoon kuuluvista komediapainotteisista näytelmistäkin. Viimeisimpänä esityksenä kävin viime kesänä katsomassa huippuhauskan Myyntimies Bertholdin, jonka hervoton hahmo muistutti erästä paikallista tv-tähtenäkin tunnettua myyntitykkiä. 

Tulevana kesänä Linnateatterin ulkoteltan valtaa  Haluatko mökkiläiseksi? -komedia. Bloggari-illan aloitti teatterijohtaja Kalle Lamberg esittäytymällä ja kertomalla lyhyesti Linnateatterin historiasta. Saimme myös kuulla kesän komedian ohjaajan Kari-Pekka Toivosen ja näyttelijöiden Valtteri Roihan ja Arttu Kapulaisen mietteitä työnalla olevasta näytelmästä. Pääsimme myös heittelemään ideoita stereotypisistä mökkinaapureista. Itselleni tuli mieleen muuan suomalaisen maalaiskomedia-sarjan hahmo kanttoriurkuri Ilmari Piiparinen ja heitinkin sen heille. Mielenkiinnolla odotan ensi-iltaa, onko hahmosta jotain purettu roolihahmoihin. 

Linnateatterin yhteydestä löytyy ravintola, mistä voit tilata ruoat ennen esitystä tai nauttia ne  väliajalla. Meille tarjottu maistelumenu oli mielettömän hyvää, kevyttä ja raikasta. Menu ravintolassa vaihtuu sesongin mukaan ja ravintola on myös mahdollista vuokrata esimerkiksi häitä varten. 




Illan päätteeksi meille tarjoiltiin Jukka K:n ja Divetin drag show. Näin ensimmäistä  kertaa nämä kaksi drag queeniä ja esitys oli huikea. Oli mukava nähdä myös ilahduttavan monta blogiyhteisömme bloggajaa ja päästä höpöttelemään heidän kanssaan. 

Itselleni tuli yllätyksenä, kuinka Linnateatterista löytyy myöskin perheen pienimmille monipuolisesti ohjelmaa. Eskarilainen ilahtuu varmasti esimerkiksi Tatun ja Patu työn touhussa -esityksestä. Oman kesän suunnitelmiin ajattelin mahduttaa myös ainakin Scandinavian Music Groupin akustisen keikan elokuussa.

Oli mukava ja hauska ilta, kiitos Linnateatteri! Tässä vielä kauden ohjelmisto


21.5.2017

Herkullinen lauantai


Eilen saatiin nauttia upeasta ilmasta ja ravintolapäivästä. Meidän pihalle oli naapurit pystyttäneet kahvilan nimeltään Kasin kaffela. Heillä oli tarjolla kahvin ja mehun lisäksi maittavia herkkuja. Itse ostin rocky road palan ja limeposse herkun. Oli mukava seurata pop-up toimintaa sillä ihmisiä kävi niin hurjasti, että kaikki tarjottava loppui. Hyvä niin.




Naapuritalon pihapiirissä oli pop-up-kärry nimeltään Raflavaunu, joka kulkee kevyesti pyörän perässä. Kuinka ollakaan kärryn omistaja kuuluu Kaffillarijengiin. Heillä oli tarjolla kasvisruokaa mihin kuului itse tehtyjä falafeleja, hummusta korianterilla, graniittiomenasalaattia sekä tuoretta leipää. Jälkiruoaksi saimme maittavan kermaisen omenapaistoksen sekä Turun kahvipaahtimon kahvia. Päivä oli kertakaikkiaan mahtava ja aurinkoinen.










19.5.2017

Ravintola Kakolanruusu // Turku

Päästiin hieman varkain syömään Kakolanruusuun, sillä molemmat pojat menivät maaseudulle yökylään. Vaimo yritti viikon varoitusajalla saada Kaskiksesta pöytää, tietenkään onnistumatta, sillä ravintola on niin suosittu, että pöytää voi joutua odottamaan kuukausia. Onneksi hoksasin Kakolaan vappuna avautuneen uuden ravintola Kakolanruusun. Kakolanruusu sijaitsee mitä mielenkiintoisimmassa paikassa eli vanhassa vankilassa.  Tällä hetkellä ravintola on väliaikaisissa tiloissa vankilan talousosastolla ja lopulliseen sijaintiinsa  muurien sisäpuolelle se muuttaa vuonna 2019. Kakolan alue on kehittymässä kovaa vauhtia ja asuntojen ja palveluiden lisäksi kohteeseen houkuttelee tulevaisuudessa funikulaari, jonka ansiosta ei tarvitse hikoilla huipulle kiivetessä.

Kakolanruusun takana on Kaskiksen yrittäjät, joten odotukset olivat korkealla ruoan suhteen. Kävellessämme kohti Föriä ja Kakolaa päätimme, että otamme molemmat neljän ruokalajin Menu Kakolan viineineen. 



Alkudrinkiksi kilisteltiin kuohuvan sijaan Kakolanruusun baarimestarin kehittämällä ruusudrinkillä. Nyt en muista kuollaksenikaan drinkin oikeaa nimeä. Drinkki oli superhyvää, jopa Bar4:n kulttimaineen saaneen kurkkudrinkin veroinen.


Kakolanruususta tekee  erityisen ja mielenkiintoisen sijainnin lisäksi keittiönä toimiva parakki, jonka terassilla on puulämmitteinen grilli. Pihalla on myös iso terassi, missä voi  katsoa kokkien toimintaa ja vankilan synkkiä seiniä. 


Alkuruokia oli kaksi: kotimaisesta naudan ulkofileestä tehty tartar ja lämminsavustettua kirjolohta Ahvenanmaalta, seuranaan grillattua ja marinoitua parsaa. Alkuruokien kanssa tarjoiltiin valko- ja roseviiniä. Jokainen suuhun laitettu haarukallinen oli elämys, nam. Annoksiin kuului paikallisen Taikinajuuren tekemää leipää, joka myöskin vei kielen mennessään.  

Pääruoaksi meille tuotiin yön yli haudutettua possun niskaa, varhaisperunoita ja tillivoita sekä coleslaw-salaattia. Ruokajuomana tarjoiltiin punaviiniä. Navan kohdalla olleet napit pingotti jo tässä vaiheessa, vaikka jälkiruoka ja jälkiruokaviini oli vielä kokematta. Onneksi meillä ei ollut mikään kiire.  

Jälkiruoaksi oli lämmintä raparperipiirakkaa ja mielettömän hyvää ja makeaa tuorejuustojäätelöä. Jälkiruokaviini oli makea, mutta kuitenkin melko mieto ja jopa siiderimäinen. 

Annokset olivat todella täyttäviä, rehdisti ronskeja ja kuten tarjoilija hyvin kuvaili, ruoasta tuli jopa mökkifiilis mieleen. Annokset oli jaettavia ja jälkiruokaa lukuunottamatta ne syötiin samoilta lautasilta, mikä teki juuri sen rennon meiningin, mikä myös Kaskiksen vahvuuksiin kuuluu. Raparperipiirakka ajatuksena hirvitti, sillä se kuuluu inhokkeihini, mutta annos oli lopulta niin herkullinen, että olisin voinut syödä vielä toisen. Saisinko pliis ohjeen?





Kokonaisuudessaan ravintolakokemus oli enemmän kuin täysi kymppi, ja itse Erik Mansikkakin tuli bongattua salin puolelta. Alkuruoat tarjoiltiin melko tiiviisti peräkkäin, joten hetken jo mietimme, onko tässä kiire. Lopulta vietimme ravintolassa vajaat kolme tuntia, joten huoli oli turha. Ravintola oli myös viihtyisä ja yksinkertaisen tyylikäs, mikä ei ole väliaikaisissa tiloissa toimiessa itsestäänselvyys. Jokainen pöytä taisi olla täynnä ja hälinä oli sen mukainen, mikä on pelkästään mahtavaa, sillä ravintolassa kuuluukin olla elämää. Syömisen jälkeen matkamme jatkui Kakolan jylhien kujien kautta kaupungin vilinään. 




"Tervetuloa Kakolaan!
Kymmenen vuotta sitten äskeinen lause tarkoitti jotain, mikä ei hymyilyttänyt."

17.5.2017

Vauvan kanssa reissussa - pohjoiseen

Lämpimien ja aurinkoisten kevätpäivien iloksi talviloma-asiaa täällä blogissa. Kerroin jo aiemmin meidän kokemuksia vauvan kanssa reissaamisesta etelään ja nyt olisi pohjoisen vuoro. Jos lentomatkat Kreikkaan sujui moitteettomasti, niin yhtä sujuvasti meni myös 16 tunnin automatkat Leville. Auto oli maaliskuisella Lapinreissulla pakattu aivan täyteen ja jännitystä riitti huomattavasti enemmän kuin kesäisellä Rhodoksen matkalla, sillä tällä kertaa vauva oli jo isompi ja jaksoi olla ihan eri tavalla pitkiä aikoja hereillä. 



Lapset oli rentoa matkaseuraa. Eskarilainen sai kerrankin katsoa jopa omasta mielestään riittävästi iPadia ja pienempi vietti suurimman osan ajomatkoista nukkuen. Olimme varautuneet pysähtymään useasti, jotta vauva pääsisi välillä liikkeelle, seurustelemaan ja syömään. Olimme reissussa ystäväperheen kanssa ja he suoriutuivatkin monta tuntia nopeammin ajomatkoista. Pitkillä automatkoilla vaaditaan siis kärsivällisyyttä, rentoa mieltä ja suunnitelmallisuutta siinä mielessä, että vauvan tarkat ruoka-ajat on ajoitettava matkan varrella siten, että pysähdyspaikkoja on tarjolla. Täällä etelämmässä tämä ei ole ongelma, mutta pohjoisessa ei ole joka tienpätkällä huoltoasemia. Toisaalta vauva ei välttämättä näistä suunnitelmista piittaa ja saattaa olla herättyään levoton kelloon katsomatta. Jokainen kuitenkin tuntee oman lapsensa ja jos ajatus pitkästä automatkasta kauhistuttaa, niin aina voi valita autojunan tai lentokoneen.

Olimme vuokranneet Leviltä rivitaloasunnon ja matkan lähestyessä heräsi huoli paitsi pienen ja näppärän kaupunkiautomme takaluukun koosta, myös perillä tarpeellisten vauvantarvikkeiden puuttumisesta. Syöttötuolin ja matkasängyn vuokraamista olisi ehdottomasti pitänyt ajatella jo matkaa suunnitellessa, mutta olimme liian innoissamme ja valinneet rennon mielen matkan suunnittelujen osalta. Onneksi onnistuimme kuitenkin saamaan syöttötuolin lainaksi ja matkasänky on niin pienessä paketissa, että se mahtui mukaan. Lapin suosituissa kohteissa tosiaan on palveluntarjoajia, joilta saa vuokrattua tarpeellisia vauvantarvikkeita pienellä hinnalla. Ja jos tavarapaljous on ongelma muillekin, niin sieltä olisi saanut vuokrata myös pyyhkeet ja vuodevaatteet. Meidän autoon ei edellä mainituista syistä myöskään vauvapulkat tai liukurit mahtuneet, mutta ainakin Levin lastenmaailmassa niitä on ilmaiseksi tarjolla pilvin pimein ja vauvakin pääsi ensi kertaa kunnolla pulkkamäkeen. 



Vaatetus ja vauvan ruokailuun liittyvät tarvikkeet ja ruoat piti miettiä tarkkaan ja suunnitella, mitä kaikkea pakataan vauvalle autokassiin, ja mitä tarvitaan vasta perillä ja voi siten runnoa takaluukkuun. Esimerkiksi tuttipulloa ja ruokalappua varten piti ottaa tiskivälineet mukaan ja vaihtovaatteita kului yllättävän paljon jo ajomatkan aikana, kun vauva oli juuri alkanut sormiruokailla ja se on tunnetusti "hieman" sottaavaa. Yleisesti ottaen vaatetus vauvalle oli helpompi miettiä, kuin kesäisen kuumaan Rhodokseen, sillä Lapissa oli käytännössä mitä parhain keväinen keli. Aurinko paistoi läpi koko viikon ja asteetkin pysyivät alkaneen kevään ansiosta nollan tienoilla, jolloin vauvan paleltumisesta ei tarvinnut huolehtia. En muistanutkaan, kuinka rajusti aurinko heijastaa lumesta ja pitikin siinä mielessä olla taas tarkkana, ettei vauvan naama pala, sillä omat poskipääni paloivat, vaikka kevät oli vasta aluillaan. 

Automatkoilla lämpöpussi oli jälleen kerran korvaamaton, sillä helposti hikoilevaa vauvaa ei olisi ollut mahdollista pitää ulkovaatteissa pitkiä ajomatkoja ja sisävaatteissa taas paleltuu maaliskuun hyisessä ilmassa jo pienelläkin matkalla siirtyessä esimerkiksi autosta huoltoasemalle. Ei myöskään houkutellut ajatus vauvan pukemisesta kylmässä ilmassa pientä siirtymistä varten, sillä nopeammin juoksee parkkipaikalta sisään, kuin pukee vauvan toppahaalariin. Lämpöpussissa vauva kulki sisävaatteissa. Se oli turvakaukalossa ihanan pehmoinen vauvan alla ja pussin sai helposti suljettua ja avattua tarpeen mukaan.




Fefe kulki läpi viikon hymyssä suin ja oli muutenkin tyylilleen uskollisesti cool. Enemmän työtä oli vanhempien lasten kanssa, jotka varsinkin ensimmäisinä päivinä kiukutteli, kinasteli ja sähläsi lähes joka käänteessä. Naureskeltiinkin ystäviemme kanssa, että pitäisi varmaan jatkossa ennen reissua muuttaa viikoksi kimppaan asumaan, jotta alusta asti kaikki sujuisi paremmin. Tätä samaa ongelmaa oli nimittäin ensimmäisinä lomapäivinä myös kesän Kreikan reissulla.

Tulevan kesän lomamatka jää vain haaveeksi, sillä ei tällä kodinhoidontuella kuuhun mennä. Haaveissa on päästä Lappiin taas ensi keväänä, sillä aktiiviloma rinteessä, lumisissa ja aurinkoisissa maisemissa on vaan ihan parasta! 

Aiemmin blogissa: "Vauvan kanssa reissussa - etelään"