Koska te muutatte omakotitaloon?

"Koska te muutatte omakotitaloon?" on kysymys, jota kuulen aina silloin tällöin. Totuus on, että ei meitä taida saada kerrostalosta pois kirveelläkään. Joillekin se on yksi suurimmista unelmista. Oma talo, jossa lapsilla on omat huoneet ja pihalla on paljon tilaa temmeltää. Se ei kuitenkaan ole kaikkien unelma, vaan onni voi koostua myös muista elementeistä.

Kuva: Kannustalo Lato

Mietin pääni puhki hyviä ja huonoja puolia omakotitalon ja kerrostalon välilläVanhat kerrostalot  kiehtovat minua ja vaikka rakastankin nurmikonleikkuuta, niin onko se kuitenkaan sitä mistä haaveilen. Asumme Turun parhaassa kaupunginosassa  korkealla kallion päällä ja vielä talon aurinkoisella puolella. Meillä on kadun ihanin piha, missä voi grillata, pelata pihapelejä lasten kanssa tai rentoutua mammakeinussa. 50-luvun talossa huoneet on avarat, puulattiat on petsattu valkoiseksi, ikkunalaudat on leveät ja huonekorkeus on normaalia korkeampiLeikkipuistot ja koulu sijaitsevat ikkunan alla ja keskustan vilinään on sellainen kävelymatka, että pienetkin jalat jaksavat. Meillä on kaiken lisäksi maailman parhaat naapurit, kaikki tuntevat toisensa ja lapsille on kavereita joka kerroksessa.


Taidamme olla ystäväpiiristämme yksiä harvoja, jotka asuu kerrostalossa ja vieläpä lähellä kaupunkia. Ymmärrän siis hyvin, että joidenkin mielestä omakotitalokaupat on vain ajan kysymys. Aika kuvaavaa on jokin aika sitten käyty keskustelu, jossa tätä asiaa taas meiltä tiedusteltiin ja vastasin, että emme haaveile omakotitalosta eikä muuttaminen muutenkaan kuulu suunnitelmiin. Vastaukseksi sain ymmärrystä siitä, että vielä ei ole kiire. Kyllä te varmaan pari vuotta siis vielä asutte. En alkanut vääntää rautalangasta. 

Meillä on asunnossa kieltämättä yksi huone liian vähän, mutta toisaalta se ei ole meille niin tärkeää kuin monet muut asiat kodissa. Harrastuksena tsekkailen asuntoja säännöllisesti, mutta haaveilun kohteena on silloinkin samanhenkiset vanhat kerrostaloasunnot ja useimmiten vielä Martin alueella, missä nytkin asutaan. Toisaalta olemmehan jo kertaalleen muuttaneetkin tämän saman kadun varrella. Pidämme siis silmät auki oman talon ja naapureiden isompien asuntojen varalta, mutta valitettavasti niitä on olemassa vain vähän ja tarjolla erittäin harvoin. 


Tiedän kyllä hyvin sen fiiliksen omakotitalosta, jossa on omapiha ja saa olla rauhassa. Minulle riittää rauhan tunne hetkeksi, kun olemme vaikka vanhemmillani tai omakotitalossa asuvien ystävien luona. Tarve hiljaisuuteen tai puutarhan hoitoon kestää minulla maksimissaan vuorokauden, jonka jälkeen iskee tunne jota rakastan eli kaipuu kaupungin vilinään. 

Alla olevat kuvat ovat ajatusleikkiä omakotitalosta, jonka voisin valita jos omakotihaave vaikka iän myötä vielä iskee. Se olisi puutalo, missä olisi paljon ikkunaa, jotta valoa tulvisi mahdollisimman paljon sisään. Sisätiloissa olisi vaaleita sävyjä, tilaa ei olisi liikaa ja lattian pitäisi olla vaalea puulattia. Rakastan ruoanlaittoa, joten keittiö ja olohuone olisi yhtä isoa tilaa. Keittiö olisi yläkaapiton ja kaasuliedellä varustettu. Kylpyhuoneessa olisi ehdottomasti kaksi suihkua ja sauna olisi vaalean sävyn ja runsaan lasipinnan ansiosta valoisa. Talon mittaisella terassilla olisi Drop-allas ja merinäkymä.

Kuva: Kannustalo Lato

Kuva: Kannustalo Lato

Kuva: Kannustalo Lato


Kommentit