26.4.2017

Ikätoverit dublolaatikolla



Viime kesä oli oikein supervauvakesä, sillä lähipiiriin syntyi oman vauvan lisäksi kolme muutakin. Miten muutamien viikkojen ikäerolla onkaan kehityksen kannalta eroa, vai onko? Yhdellä on yhdeksän hampaan patteristo ja lähipiirin vauvoista vanhimpana hän vasta harjoittelee tukea vasten kävelyä. Toisella, pari viikkoa nuoremmalla, on yksi pienenpieni tirri suussa ja hän imeskelee vielä eväitään, mutta liikkuu jo kävelykärryllä hurjaa vauhtia eteenpäin. Kuukausi sinne tai tänne, vauvat todellakin kehittyvät omaa tahtiaan.


Oltiinkin jo aiemmin vaimoni serkulta kuultu, miten heidän nuorimmainen kävelee hurjaa vauhtia eteenpäin kävelykärryllä ja pysyy ilman tukea hetken pystyssä. Ajelimme  toissa viikolla pääkaupunkiseudulle moikkaamaan lastemme pikkuserkkuja ja katsastamaan heidän uutta omakotitaloaan.  

Meidän juniori ei ennen tätä reissua osannut kunnolla kontata tai ollut kiinnostunut edes yrittämään, eikä noussut tukea vasten seisomaan. Tuon kyläilyn jälkeen asiat oli toisin. Miten ihmeessä pieni ihminen voi ottaa toiselta vielä pienemmältä mallia. Pieni pikkuserkku piti tyytyväisenä takatarakasta kiinni ja käveli perässä, kun isoveli ajeli pientä mopoaan ympäri olohuonetta. F oli ihmeissään ja varmaan mietti, että "aaa noin se pitää tehdä, testaan huomenna". 



Vaimo ja eskarilainen olivat jo aiemmin pommittaneet minua, että mene nyt hakemaan ne dublot kellarista. Joo Joo. En saanut aikaiseksi, mutta kun kylässä näin lasten leikkivän hurmioituneena niillä, päätin mielessäni, että huomenna dublot haetaan. Ja siitä lähtien ne ovat olleet perheen kaikkien kolmen pojan lempilelut. 

24.4.2017

Lounastreffit #6: Panini

 
Lounastreffien sarja on ollut valitettavan pitkällä tauolla, mutta nyt on luvassa ryhtiliike, sillä viime aikoina on taas lounastettu ahkerasti. Aloitetaan uudesta Paninista, tai pikemminkin vanhasta, mutta uusissa tiloissa. Piti perheeni kanssa käydä testaamassa Paninia jo aiemmin, kun oli Perheet Safkaa -päivä, mutta harmiksemme emme saaneet pöytää. Tällä viikolla painettiin sitten lounasaikaan sateenkaarivaunuilla kurkkimaan, miltä uusi Panini näyttää ja miltä italialainen ruoka maistuu. 




Paninin uudet tilat sijaitsevat tutulla vanhalla rauhallisella sisäpihalla, upealla paikalla Vähätorin ja jokirannan välittömässä läheisyydessä. Ravintola on hienosti remontoitu vessaa myöden ja sisustus on valoisa, rosoisen teollinen, mutta yleisilme on silti lämmin. Paninissa on hyvin tilaa ruokailla vaunujen kanssa myös lounasaikaan ja ravintola on yleisesti tunnettu lapsiystävällisyydestään.

Lounaslistalla oli vaihtoehtona Pasta Carbonara, joten valintani oli sillä selvä. Muutosta huolimatta lounas oli ainakin vanhan veroinen ja ennallaan. Annos oli täyttävä ja lisukkeeksi oli vielä salaattia ja leipää. Vatsa pinkeänä piti valitettavasti todeta, ettei jälkiruoka mahdu ja  piti tyytyä pelkkään kahviin. 



Ps. Aiemmat lounastreffit: Hello!, Taco Nito, Pub Niska, Ludu ja Kauppahalli.

21.4.2017

S A T A

Aika juoksee. Vanhempainvapaa päättyi eilen ja olen nyt virallisesti hoitovapaalla. Mielenkiinnosta kirjoittelin Googleen "isä hoitovapaalla" ja hakutulokset ovat juuri sitä mitä odotinkin:
- keskustelupalstoilla kysellään kokemuksia isästä hoitovapaalla
- lehtiartikkeleissa pohditaan, miksi niin moni isä jättää mahdollisuuden käyttämättä
- löytyy pohdintaa isän hoitovapaan vaikutuksesta perheen tulotasoon

Yhteistä hakutuloksille on, että ne ovat lähes poikkeuksetta jo muutaman vuoden takaa. Mikä on tilanne nyt? Onko vanhempainvapaalla oleva isä edelleen uhanalainen laji vai jo peruskauraa perhearjessa? Tällä hetkellä ainakin perhevapaiden uudistus on erittäin ajankohtainen ja kiinnostava aihe, joten asenteet ja mielikuvat ovat varmasti muuttumassa. 

Oma kokemukseni on positiivinen ja perhe-elämä on sujunut loistavasti näinkin. Kaikki päivät ei sentään koostu hitaista aamuista, pitkistä vaunulenkeistä ja keskustassa kahvittelusta. On myös huonompia päiviä, joihin kuuluu kireitä pinnoja, tylsiä arkiaskareita, valvottuja öitä ja kiukuttelevia lapsia. Mikään näistä ei kuitenkaan liity siihen, että kotona on isä, vaan rankkaa se on välillä joka tapauksessa, oli kotona sitten äiti tai isä.

Vauvasta on kasvanut nauravainen, sosiaalinen, supercool ja aina iloinen poika, jonka hymy ei hyydy edes vatsataudin kourissa. Oma elämäni on kokenut ison muutoksen ja aika kotona on antanut paljon uusia mahdollisuuksia, myös muuten kuin vain vauvaan tutustumisen ja vahvemman vanhemmuuden roolin myötä. Olen todellakin nauttinut ja onneksi tätä aikaa on vielä edessä koko pitkä kesä. Vauva tunnistaa kyllä äitinsä (kuvitelkaa, että joku ihan oikeasti kysyi tätä!) ja jotain kertoo sekin, että lyhyestä mammalomasta huolimatta vauvan ensimmäinen sana oli "äiti".

Teimme tätä samaa googletusta ja kokemusten etsimistä vaimon kanssa ennen vauvan syntymää ja harmittelimme laihoja tuloksia. Tuleva vauvavuosi jännitti ja kaipasimme rohkaisevia kokemuksia. Osin tätä tarvetta vastaamaan päätin myöhemmin perustaa myös tämän blogin. Ruotsissa ollaan askeleen edellä ja koti-isyys on pop. Parhaiten vertaistukea löytyikin sieltä suunnalta. Löytäisipä siis joku vastaavassa tilanteessa oleva tänne blogiini. Ohoi Google ja tulevat koti-isät, täällä ollaan!

Otsikko ei ole viittaus "Sata salamaa" -biisiin, ei sata lasissa elämiseen eikä 100-vuotiaaseen Suomeen. SATA on tässä blogissa julkaistujen postausten määrä. Ohhoh! Alla kuva ihkaensimmäisestä postauksesta ja tuore versio tältä aamulta.
 
Blogiani voit seurata instagramissa (@urbaani.isa), 
 tykkäämällä sivustani facebookissa

Minä ja F 10kk

Minä ja F 4kk

20.4.2017

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Kuten minut tuntevat hyvin tietää, olen tarkka hiuksistani. Jollei minulla ole pipoa päässä, niin tukka pitää olla viimeistelty kuntoon. Minulla on aina ollut todella paksut hiukset ja on vaikeaa löytää sopivia tuotteita, jotka antavat tarpeeksi kiiltoa ja pitoa. Huonoilla tuotteilla hiuksistani tulee yksi iso möykky pään päälle. Alakerrassa asuvan kampaajaystäväni Johannan avulla olen löytänyt täydellisen setin hiusten hoitoon sekä laittamiseen, ja ajattelin nyt listata teillekin tuotteet, joilla saa tukan täydelliseksi. 



Hiustenpesussa luotan tällä hetkellä Korresiin, jonka kreikkalaiset tuotteet perustuvat luonnollisiin ainesosiin. Vaimolla vähän karkasi Korresin hamstraamisen kanssa viime kesän lomareissulla ja vartalo-, kasvo- ja hiustuotteita riittää vielä pitkäksi ajaksi. 

Kuivaamisen jälkeen levitän tipan Sebastian Professional Dark Oilia, joka suojaa, kiillottaa ja pehmentää hiuksia, ja tuoksuu kaiken lisäksi hyvälle. Levitän öljyä aika ajoin myös partaani, jotta se ei näyttäisi risukasalta.

Hiustenlaittoon käytän Sebastian Professional kampaamotuotteita. Sebastian Professional Resintek on voimakasta kiiltoa antava keltainen muotoilusiirappi. Vahvasti pitävä Resintek yhdistää geelin, vahan ja pasten uudelleenmuotoiltavaksi siirapiksi. Resintekiä hierotaan kämmeniin ja sekoitetaan hiuksiin tyvestä juuriin ja muutamassa sekunnissa siirappi antaa jämäkän muotoiltavan pidon hiuksiin. Ehdoton lempparini ja sopii erityisesti lyhyiden hiusten muotoiluun. 


Sebastian Professional Re-Shaper hiuskiinne antaa voimakaan pidon ja muutamalla suihkaisulla hiukset on ja pysyy, näyttämättä "tortulta". Lisäksi kaapistani löytyy Sebastian Professional Eruptek muotoilupasta, jota en ole vielä kunnolla edes testannut.

18.4.2017

Pääsiäisenä olen...


  • Ollut pitkästä aikaa kavereiden kanssa viihteellä 
  • ...Ja viihtynyt poikkeuksellisesti yökerhossa pilkkuun asti  
  • Syönyt ravintolassa kolmesti, kolmella eri paikkakunnalla
  • Sukuloinut  
  • Tehnyt visiitin pääkaupunkiseudulle
  • Käynyt shoppailemassa 
  • Laittanut fillarit kesäkuntoon  
  • Hoitanut kirppiskamat laatikoihin tulevaa kirppisvarausta varten 
  • Haaveillut kesälomareissusta
  • Itkenyt 
  • Luopunut ajatuksesta vaihtaa kesärenkaat, sillä takatalvi iski Turkuun 
  • Syönyt elämäni toisen Mignon-munan 
  • Seurannut innolla, kun F alkoi konttaamaan ja seisomaan tukea vasten
  • Käynyt salilla kolmesti
  • Suunnitellut 1v synttäreitä

Kuvat sunnuntailta, kun päällä oli pari uutta paitaa (Cos) sekä kevään kunniaksi trenssi (Zara), lippis (Vans) ja Huivi (Balmuir).






17.4.2017

Testissä perhekahvila Leikkilä



Olen jo jonkin aikaa yrittänyt saada aikatauluja sopimaan ystäväni kanssa, sillä hän on koittanut houkutella minua ja Fekkua keskustan Leikkilään. Forum-korttelissa sijaitsevassa tilassa toimii Turun Seudun Mamien vetämä perhekahvila. Olen jo aiemmin kertonut (täällä ja täällä), että kotona vietetty vauvavuosi on ollut opettavainen ja mielikuvat koti-äitiydestä tai -isyydestä ovat romuttuneet pala palalta. Täytyy myöntää, että olen ollut ennakkoluuloinen myös perhekahviloista. Ennen viimeviikkoista käyntiä kuvitelmissani oli, että keskustelunaiheet pyörivät lähinnä imetyksen, vaipanvaihdon ja vauvojen kehityksen ympärillä. Olin täysin väärässä! Vastaanotto oli todella lämmin ja minulle kerrottiin sisään tullessani välittömästi, missä voi vaihtaa vaipan ja mistä saa hakea kahvia pientä maksua  vastaan.


Paikalla oli kymmenkunta äitiä ja yksi isä. Kaikki joivat kahvia rennolla meiningillä eri ikäisten lasten leikkiessä sulassa sovussa. Ainoana miehenä ja isänä sovin joukkoon hyvin ja juttua riitti. Oli mukava kuulla muiden samanikäisten tuttisuiden kuulumisia ja nähdä, miten eri kehitysvaiheissa he ovat.

Lapsille Leikkilä on juuri sopivan kokoinen temmellyspaikka tai pikemminkin olohuone, missä voi hyvin harjoitella konttaamista. Tiloissa on tarjolla kahvia pientä maksua vastaan ja mahdollisuus syödä omia eväitä tai käydä vaikka vaan varikkotauolla vaihtamassa vaippaa.


Leikkilä on mitä parhain paikka sosiaaliselle kanssakäymiselle ja vaikutti siltä, että moni olikin sopinut treffinsä juuri Leikkilään. Heti yhdeltätoista ovien auettua rivissä oli jo viidet vaunut ja tunnin sisään tuli vielä samanmoinen vaunuarmeija lisää.


Oman lapsen kohdalla leikkiminen jäi harmittavan lyhyeen, sillä hän nukkui juuri päiväunia ja heräsi vasta hieman ennen kuin piti lähteä hakemaan eskarilaista eskarista. Vauva otti kyllä ilon irti siitä lyhyestäkin ajasta, minkä hän  ehti tutkia uusia leluja ja seuraamaan konttaavia lajitovereita. Hänen silmistään oikein hehkui ilo ja riemu, kun pääsi ihmettelemään uutta paikkaa.

Leikkilä on kätevästi ydinkeskustassa ja osa varmasti käyttää Leikkilää ihan vaan hengähdyspaikkana shoppailureissun yhteydessä. Varmasti tulen jatkossa kuluttamaan aikaa ja Fefen pattereita Leikkilässä. 

14.4.2017

Faijan levylautasella

Laitoin taannoin postauksen eskarilaisen levylautasella, jossa kerroin mitä meidän 7-vuotias luukuttaa all the time. Eskarilaisen listan kaksi ensimmäistä on niin kovia, että pääsisi minunkin listalleni, mutta yritän kuitenkin olla matkimatta. Vielä kun saisi hankittua Genelec G three kaiuttimet niin saisin levysoittimen ja DJ-mixerin takaisin kaapista pölyttymästä. 


Tässä vauvan ja faijan soittolista:

Biffy Clyro - That golden rule

Viimeiset 8 vuotta ollut lempibändini ja kylkeäni koristaakin eräästä bändin biisistä ideoitu tatuointi. Maailman kovin treenibiisi!

Paperi T - Malarian pelko levy

En kertakaikkiaan pysty nimeämään yksittäistä biisiä tältä levyltä, jota kuuntelen eniten. Levy, jossa on kuunneltava sanatkin ajatuksella. Täydellinen, koukuttava, kaunis ja mahtava teos. 

Rival Sons - Pressure and time

Uuden aikakauden Led Zeppelin. Suosittelen kuuntelemaan. Bändissä maapallon yksi kovimpia laulajia tällä hetkellä.

Traffic Island - Paris & World in my mouth

Näistä jätkistä turkulaiset saavat olla ylpeitä. Ensimmäiset näkemäni keikat olivat Bar Päiväkodissa ja TVO:lla joskus 2006 ja sen jälkeen on kymmenittäin. Nyttemmin Ruohoset edustavat myöskin Yournalistissa sekä Oskari Ruohonen debytoi sooloartistina.

Dead Sara - Weatherman 

Jollei tällä saa adrenaliinin nousemaan kropassa, niin sitten ei millään. 
 
Disco Ensemble - Hardcore people

Bändin upea paluu. Dynamon vappukeikkaa ja  Ruissia odotellessa!

12.4.2017

Parasta keväässä

Kevät alkaa, kun lakaisukoneet tukkivat kevyenliikenteen väylät ja jokilaivojen talkooväki siivoaa paikkoja kuntoon, jotta saisivat laivat avatuksi. 

Muutamia päiviä sitten kävelin poikien kanssa kohti jokirantaa ja nokkosperhonen lenteli iloisesti keltaiseksi rapatun talon seinustalla. On siis KEVÄT.



Jo pelkästään pitkälle iltaan ikkunoista tulviva luonnonvalo saa mielen virkeäksi. Luonnonvalo on enemmän kuin tärkeää valokuvaamisessa, ja hypin ilosta tällä hetkellä, sillä harjoittelen kovaa vauhtia paremmaksi valokuvaajaksi. 

Mieskin voi ilahtua kotona olevista kukista ja mitä pidemmälle kevättä mennään, sitä enemmän meillä on ollutkin pöydillä kauniita kukkia.



Vaatteet ja kengät kevenee, ja muutama viikko sitten olikin siistiä laittaa uusi trenssi päälle ja perinteiset Vanssit jalkaan. 

Hemmetin renkaanvaihtoruljanssi on vielä hoidettavana ja fillarikausi pitäisi avata fillareiden fiksauspäivällä, jotta eskarilainenkin pääsisi polkemaan. 

Alkaa osaltani ensimmäinen kevät crossfit-salilla ja onkin jännä nähdä, kuinka paljon treenataan ulkoilmassa. 

Pääsiäinen tulossa, joko on rairuohot lasten kanssa istutettu? Meillä istutukset jäi tänä vuonna istuttamatta.

Ai vitsi, kohta alkaa veneilykausi!

11.4.2017

Koska te muutatte omakotitaloon?

"Koska te muutatte omakotitaloon?" on kysymys, jota kuulen aina silloin tällöin. Totuus on, että ei meitä taida saada kerrostalosta pois kirveelläkään. Joillekin se on yksi suurimmista unelmista. Oma talo, jossa lapsilla on omat huoneet ja pihalla on paljon tilaa temmeltää. Se ei kuitenkaan ole kaikkien unelma, vaan onni voi koostua myös muista elementeistä.

Kuva: Kannustalo Lato

Mietin pääni puhki hyviä ja huonoja puolia omakotitalon ja kerrostalon välilläVanhat kerrostalot  kiehtovat minua ja vaikka rakastankin nurmikonleikkuuta, niin onko se kuitenkaan sitä mistä haaveilen. Asumme Turun parhaassa kaupunginosassa  korkealla kallion päällä ja vielä talon aurinkoisella puolella. Meillä on kadun ihanin piha, missä voi grillata, pelata pihapelejä lasten kanssa tai rentoutua mammakeinussa. 50-luvun talossa huoneet on avarat, puulattiat on petsattu valkoiseksi, ikkunalaudat on leveät ja huonekorkeus on normaalia korkeampiLeikkipuistot ja koulu sijaitsevat ikkunan alla ja keskustan vilinään on sellainen kävelymatka, että pienetkin jalat jaksavat. Meillä on kaiken lisäksi maailman parhaat naapurit, kaikki tuntevat toisensa ja lapsille on kavereita joka kerroksessa.


Taidamme olla ystäväpiiristämme yksiä harvoja, jotka asuu kerrostalossa ja vieläpä lähellä kaupunkia. Ymmärrän siis hyvin, että joidenkin mielestä omakotitalokaupat on vain ajan kysymys. Aika kuvaavaa on jokin aika sitten käyty keskustelu, jossa tätä asiaa taas meiltä tiedusteltiin ja vastasin, että emme haaveile omakotitalosta eikä muuttaminen muutenkaan kuulu suunnitelmiin. Vastaukseksi sain ymmärrystä siitä, että vielä ei ole kiire. Kyllä te varmaan pari vuotta siis vielä asutte. En alkanut vääntää rautalangasta. 

Meillä on asunnossa kieltämättä yksi huone liian vähän, mutta toisaalta se ei ole meille niin tärkeää kuin monet muut asiat kodissa. Harrastuksena tsekkailen asuntoja säännöllisesti, mutta haaveilun kohteena on silloinkin samanhenkiset vanhat kerrostaloasunnot ja useimmiten vielä Martin alueella, missä nytkin asutaan. Toisaalta olemmehan jo kertaalleen muuttaneetkin tämän saman kadun varrella. Pidämme siis silmät auki oman talon ja naapureiden isompien asuntojen varalta, mutta valitettavasti niitä on olemassa vain vähän ja tarjolla erittäin harvoin. 


Tiedän kyllä hyvin sen fiiliksen omakotitalosta, jossa on omapiha ja saa olla rauhassa. Minulle riittää rauhan tunne hetkeksi, kun olemme vaikka vanhemmillani tai omakotitalossa asuvien ystävien luona. Tarve hiljaisuuteen tai puutarhan hoitoon kestää minulla maksimissaan vuorokauden, jonka jälkeen iskee tunne jota rakastan eli kaipuu kaupungin vilinään. 

Alla olevat kuvat ovat ajatusleikkiä omakotitalosta, jonka voisin valita jos omakotihaave vaikka iän myötä vielä iskee. Se olisi puutalo, missä olisi paljon ikkunaa, jotta valoa tulvisi mahdollisimman paljon sisään. Sisätiloissa olisi vaaleita sävyjä, tilaa ei olisi liikaa ja lattian pitäisi olla vaalea puulattia. Rakastan ruoanlaittoa, joten keittiö ja olohuone olisi yhtä isoa tilaa. Keittiö olisi yläkaapiton ja kaasuliedellä varustettu. Kylpyhuoneessa olisi ehdottomasti kaksi suihkua ja sauna olisi vaalean sävyn ja runsaan lasipinnan ansiosta valoisa. Talon mittaisella terassilla olisi Drop-allas ja merinäkymä.

Kuva: Kannustalo Lato

Kuva: Kannustalo Lato

Kuva: Kannustalo Lato