27.2.2017

Luminen laskiaissunnuntai

Rinteillä jälleen. Hiihtolomaviikon lopuksi päätimme naapureiden kanssa lähteä testaamaan Meri-Teijon rinteet, olihan luntakin satanut jo neljä päivää putkeen. Rinteillä pitää käydä mahdollisimman useasti, koska talvi on lyhyt ja sää täällä etelässä on erittäin vaihteleva. 


F meni päiväksi isovanhempien hellään huomaan ja me muut lähdimme tunnin ajomatkan päähän laskemaan. Olimme etukäteen jo katsoneet, että siellä on laskiaistapahtuma ja kaikkea kivaa lapsille mm. tuubimäki ja lumisählyturnaus, jossa pojat olivatkin pelaamassa ja saivat palkinnoksi taskut täyteen karkkia.

Päätettiin ottaa kerrankin omat grillauseväät mukaan, ettei tarvinnut elää taas makkaraperunoilla. Oli kyllä mukavaa grillailla kaikessa rauhassa ja jutella naapureiden kanssa niitänäitä, lasten leikkiessä lumihangessa. Eskarilaisella taitaa mennä laskiaiset ja Runebergin päivät sekaisin, sillä makkaraa paistaessa hän kyseli kiinnostuneena kovaan ääneen onko "ryyneberit" jo valmiita viitaten naapureiden ryynimakkaroihin. Hämmentynyt pikkumies ihmetteli mitä nauretaan, kunnes selitettiin tämä pieni sekaannus.


Rinteet olivat Ellivuoren tapaan mukavan pitkiä ja ehti muutaman kerran kääntyäkin ennen uutta hissinousua. Eskarilaisella on jo sen verran taitoa ja rohkeutta, että on haastavaa saada hänet ymmärtämään, ettei epämääräisille metsäreiteille ja isompiin hyppyreihin saa mennä, onhan hän vasta 6-vuotias. Ostettiin hänelle jokin aika sitten uudet sukset, ja pidempien suksien myötä vauhtikin kasvaa siinä sivussa. Asiaa ei auta yhtään, että laskukaverina oli eilen teini-ikäinen poika, jolla kuitenkin kymmenen vuoden laskukokemus ja siten eri säännöt rinteessä. 

25.2.2017

Satunnaisia faktoja ja suosikkipostauksia

Viime aikoina blogini on saanut uusia lukijoita, joten pieni esittely on taas paikallaan. 

  • Meillä on takana yhteistä taivalta vaimoni kanssa jo 12 vuotta
  • Olen kova Biffy Clyro fani ja kyljestäni löytyykin bändiin viittaava tatuointi 
  • Olen ollut nyt koti-isä jo seitsemän kuukautta, joista tosin ensimmäiset kuukaudet myös vaimoni oli kotona 
  • 18-vuotiaana keräilin lippiksiä ja ajelin madalletulla amis-escortilla
  • Olen luonteeltani aktiivinen. Pappaloman aikana olen vauvanhoidon lomassa mm. aloittanut blogin, iltalukion, crossfitin ja tehnyt taustatyötä TarU Hockeyn edustuksessa
  • Kun tulen nälkäiseksi, kiukuttelen kuin pikkulapsi
  • Rakastan musiikkia ja meillä soi lähes aina musiikki
 Lisää faktoja minusta löytyy täältä.

Blogiani voit seurata instagramissa (@urbaani.isa), 
 tykkäämällä sivustani facebookissa

24.2.2017

Roast Chicken


Me tehdään noin kerran viikossa kanaa ja tällä yksinkertaisella ohjeella valmistettu kokonainen kana on koko perheen suosikki. Vaivatta valmistuva kana on rapea pinnalta ja mehukas sisältä. Makua parantaa muutama niksi, joita olen blogeista ja eri kokkiohjelmista napsinut ja yhdistellyt. Keitetty sitruuna kanan sisällä tuo mehevyyttä ja nopeuttaa kypsennystä. Pyrin aina ostamaan maustamattoman kanan, johon teen itse erinomaisen mausteseoksen, mutta kuinka ollakaan kanat olivat kaupasta loppuneet ja jouduin tällä kertaa ostamaan valmiiksi maustetun. Joten tällä mennään.

Tällä hetkellä lempimausteeni kanan kanssa on 5-mausteseos5-mausteseos on kiinalainen mausteseos, jossa on anista, fenkolia, paprikaa, kanelia ja inkivääriä. Seoksissa käytettävät mausteet vaihtelevat kulttuurialueittain. Maustetta myy ainakin Turun Kauppahallin etniset liikkeet.


Roast Chicken

1,4 kg maustamaton kana tai tässä tapauksessa yrtti-pippurikana
3-4 rosmariinin oksaa
1 kpl sitruuna
ripaus suolaa
oliiviöljyä 

 Laita uuni 200 asteeseen ja ota kana jääkaapista. Laita kasariin vettä ja kiehauta se. Viiltele sitruunaan muutamia viiltoja ja pane se kiehuvaan veteen n. 10 minuutiksi, jotta se pehmenisi ja toisi  lisää makua kanaan. Laita kana vuokaan ja viiltele siihenkin pitkiä viiltoja, jotta kana saisi lisää makua. Kun sitruuna on pehmennyt, ota se pois kasarista ja työnnä sitruuna viillot ylöspäin kanan perästä sisään. Valele rosmariinin oksiin oliiviöljyä, jotta ne eivät palaisi uunissa heti. Työnnä oksat sitruunan kaveriksi. Valele pinnalle vielä ripaus suolaa ja oliiviöljyä, ja hankaa mausteet viiltoihin. Laita kana uuniin 45 minuutiksi. Ota kana pois uunista ja valele lusikalla pohjassa olevalla nesteellä kanaa. Laita vielä 30 minuutiksi uuniin. Paista kunnes pinta on rapea.


Mausteseos kanalle

suolaa
pippuria
1-2 rkl 5-maustetta
oliiviöljyä
1 kpl sitruunaa
3-4 rosmariinin oksaa   

Valmista kana samalla tavalla, kuin valmiiksi maustettu kana, mutta hiero mausteet kanan pintaan hyvin ja laita uuniin. 





23.2.2017

Huomaamatta nalkuttaja

Huomenna on taas neuvolan aika ja siitä tulikin mieleeni edellisellä käynnillä sattunut tilanne, jossa löysin itsestäni aivan uusia puolia: minä, nalkuttaja. 

Tuulitakkitiimi!

Vaimon kanssa oltiin kotona yhdessä todettu, että ei tarvita mukaan muuta kuin vaippa, sillä vauva oli juuri syönyt. Neuvolantädin kysellessä kuulumisia, F töräytti järkyttävät aamupuuropuklut vaimoni mekolle ja minä pamautin ajattelematta pisteliäällä äänensävyllä, että "et sitten ottanut puklurättiä mukaan". Tajusin samalla sekunnilla miltä sen täytyi kuulostaa, HUPS! Eilen kävi vastaavasti kun rakas vaimoni lähti aamulla töihin ja hänelle kävi perinteisesti, eli lämppärinjohto jäi irroittamatta autosta. Ensimmäinen kommenttini oli jälleen ikävän sävyinen, vaikka eihän se jälkiviisaus ole koskaan ennenkään auttanut, ja auto se vaan on. 

Olen huomannut, että viime aikoina rento minäni on usein ollut jossain kateissa. Pitänee relata hiukan. Tällä viikolla päivät on olleet aika pitkiä kun eskarilainen on viettänyt hiihtolomaa, mutta aika moni on reissussa eikä ole ollut juurikaan leikkikavereita. Meillä on kuitenkin juniorin kanssa omat rytmit ja puuhat, joten eskarilaiselle ei ole pystynyt antamaan täyttä huomiota. Onneksi on loma tulossa ensi kuussa ja viikonloppuna on luvassa kivaa ulkoilua täysin eskarilaisen ehdoilla.

Minä yritän nyt tsempata. Nalkuttaminen on ihan perseestä. 

20.2.2017

Syntinen suklaa-kinuskibrookie



Kuten eilen jo facebookissa (Urbaani Isä) ja instagramissa (urbaani.isa) vihjailin, luvassa on syntisen herkullinen resepti. On varmaan tullut jo selväksi, että olen todellinen herkuttelija ja rakastan kaikkea makeaa. Tässä ohjeessa yhdistyy makean suklainen brownie ja kinuskinen cookie. Lupaan, että tällä talttuu sekä oma että ystävien makeanhimon hetkessä. Kokemuksesta voin sanoa, että nämä loppuvat kahvipöydästä ensimmäisenä.


Dumle Brookie


 Brownie-taikina

100 g voita
150 g tummaa suklaata (74%)
2 dl sokeria
1/2 dl fariinisokeria
3 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl organic cacao jauhoa
ripaus suolaa


Valmista ensin brownie-taikina. Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Lisää sokerit ja anna seoksen jäähtyä hetken aikaa. Lisää munat samalla sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään sekaisin ja lisää taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja tasoita tasaiseksi. Itse käytiin uunikokkivuokaa. Laita brownie-taikina jääkaappiin n. tunniksi, jolloin taikina jähmettyy.


Cookie-taikina

100 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
120 g dumle-makeisia


Tee Cookie-taikina seuraavasti. Vaahdota huoneenlämpöinen voi sekä sokerit. Lisää muna samalla vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Paloittele  Dumlet ronskeiksi paloiksi ja lisää taikinaan. Lusikoi cookie-taikina vuokaan brownie-taikinan päälle ja paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla 30-35 minuuttia. Anna brookien jähmettyä jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään. Leikkaa isommiksi paloiksi tai sitten tällaisiksi suupaloiksi. Herkuttele.


Mielestäni maku on parhaimmillaan juuri jääkaappi kylmänä. Jos jostain syystä herkkuja jää syömättä, niin voit laittaa loput palat pakkaseen ja tarjoilla niitä seuraavalla kerralla.



18.2.2017

Iskä treenaa

Meillä treenataan kun ehditään ja silloin suuntana on Crossfit Huntti. Tällä viikolla oli onnenpäivät kun pääsin käymään neljästi salilla normaalin 2-3 kerran sijaan. Olen treenannut nyt reilu neljä kuukautta ja tässä tämän viikon treenit.


maanantai

Seated strict press. Ensimmäistä kertaa tein ylöstyöntöä istuen ja olipahan siisti liike. Viisi settiä, 3-4 toistoa
WODina eli päivän varsinaisena treeninä tehtiin 16 minuutissa niin monta kierrosta kuin ehti 500 m soutua, 20 push pressiä ja 10 leukaa. Taisin päästä neljännelle kierrokselle. Hullua hommaa.

keskiviikko

Power clean + split jerk. Haastava liike. Liikeradat treenattiin ensin kepillä, minkä jälkeen vaihdettiin tankoon. Vaikeaa. 
WODissa tehtiin perinteinen Elizabeth. Tämä on tuskainen ja samalla yksinkertainen treeni, jolla saa itsensä aivan piippuun. 21-15-9 toistoa Cleaniä ja rengasdippejä, namnam.

perjantai

Mavepäivä. Yksi lempiliikkeistäni.  Tätä tehtiin viisi settiä eri toistomäärillä painoa nostaen 50%:sta ---> 85% asti. 
WODissa tehtiin viisi kierrosta aikaa vastaan: 21 kahvakuula swinggiä, 12 askelkyykkyä kahvakuulalla sekä 12 (60cm) boksihyppyä. Tämän rääkin jälkeen olin aivan loppu.

lauantai

Takakyykkypäivä. Kävin tänään yksin treenaamassa, kun oli siihen mahdollisuus. Takakyykkyä en ole juurikaan tehnyt, koska kyykyt osuvat usein niille päiville, jolloin en pääse salille. Tein ehkä vähän liioitelluilla painoilla, mutta onneksi salilla on erinomainen henki ja vanhemmat kävijät tulevat antamaan neuvoja.
WODina tein saman kuin perjantaina, mutta nyt tein painavammalla kuulalla koko setin.  Tavoite oli parantaa eilistä aikaa ja paranihan se yli 40 sekunnilla.

17.2.2017

Rutiinit kunniaan!


Tehdäänkö teilläkin se aina samalla tavalla? 
Kerran viikossa samaa kaavaa toistaen? 
Kumpikin tietää omat vastuualueensa ja miten hommat hoidetaan maaliin. 
Tänään olisi taas se päivä viikosta. 

..Nimittäin siivouspäivä!! Imurointi ja pölyjen pyyhkiminen, sen meikä todellakin osaa. Vai osaanko..? Mitä pidempään olen ollut kotona vauvan kanssa, sen laiskemmiksi aamupäivät ovat menneet. Voisin toki hoitaa siivouksen aamulla, jolloin pieni patukka nukkuu ensimmäiset päikkärit, mutta paskanmarjat, silloin luen päivän lehdet ja syön aamupalan. Todellisuus ja arki on iskenyt tajuntaan ja olen alkanut todella ymmärtämään kollegoitani eli muita kotiäitejä. Työssä käyvät saattavat helposti ajatella, että kotivanhemman rooli on helppo. Aikaa riittää, koti pysyy vaivatta siistinä ja ruoka valmistuu helposti siinä samalla. Väärin! Siivousintoa pitäisi riittää silloin, kun pienokainen nukkuu, koska muuten on täysi työ viihdyttää, vahtia ja vaihtaa vaippaa. Kyllä täytyy sanoa, että sillä pienellä omalla ajalla lapsen nukkuessa tehdään jotain aivan muuta, kuin siivotaan. Sen takia odotan viikonloppua, jolloin meillä siivotaan kerralla kunnolla ja hommaan osallistuu koko porukka. 

Meidän perheessä tilannetta helpottaa se, että kumpikin on nyt kokenut tämän kotivanhemmuuden ja sen ilot ja toisaalta myös haasteet. Ei tarvitse keksiä selityksiä vaimolle, miksi koti on välillä hujanhajan tai ruokana taas kerran helpointa ja nopeinta pastaa jauhelihakastikkeella. 

Toisaalta sotkuisuus ahdistaa. Vietän paljon aikaa kotona ja kyllä se raastaa hermoja jos joka puolella on leluja ja pyykkejä ja pölypallot pyörii nurkissa. Onneksi on siis se säännöllinen siivouspäivä, jolloin hommat hoidetaan tylsästi, mutta varmasti rutiinilla! 








16.2.2017

Eskarilaisen levylautasella

Halusin tehdä postauksen eskarilaisen lempibiiseistä, joita hän on luukuttanut kotona tai autossa. Ladattiin eskarilaisen puhelimeen pari päivää sitten spotify ja tässä tämän hetken suosikit


Heikki Kuula - BAE
"Heikki on niin ihana..." eli vaarin biisi.

Eppu Normaali - Jee Jee Jee
Vaarin kanssa katsottu Ratina live on tehnyt tehtävänsä.

Ylvis - The Fox
Ikisuosikki ja pahin korvamato ikinä.

Mikael Gabriel - Ykspuolista rakkautta
"mitä tyttöihin tuli, mul oli kakat housussaeskarilaisen lempikohta biisissä.
 
Robin - Miten eskimot suutelee?
Robin taitaa kuulua jokaisen tämän ikäisen soittolistalle.

Sanni - Mörköjä
Biisissä kiehtoo varmasti sen nimi, sillä Mörkö on kuvissa näkyvä eskarilaisen elintärkeä unikaveri.


15.2.2017

Pikkuveli on pikkuveli

"Painoa tullut lisää kuukaudessa 250 g, pituutta 1,2 cm ja päänympäryskin kasvanut hyvin. Hampaita tullut jo kolme ja neljäs puhkeamaisillaan. Liikkuminen lisääntynyt myös."


Näin kirjoitti neuvolantäti neuvolakorttiin vajaa viikko sitten kasvukontrollissa ja samalla pojat saivat influenssarokotteen. Fefen painoa alettiin tarkkailemaan reilu kuukausi sitten, kun huomattiin painonnousun vähentyneen verrattuna aiempiin kuukausiin ja painonnousu jatkui samana tämän viimeisenkin kuukauden.



Ei tarvitse kuulemma kuitenkaan huolestua, vaikka ruoka ei oikein maistukaan aamu- ja iltapuuroa lukuunottamatta. Poika on kuitenkin superenerginen, nukkuu hyvin ja reisissä on makkaroita. Aloin eilen katselemaan molempien poikien neuvolakortteja ja tarkastelemaan kumpaisenkin kasvua ensimmäiseltä 8 kuukaudelta. Pikkuveli on mennyt menojaan viidenteen kuukauteen asti ja sitten isoveljen kasvu on karannut.


Vanhemmalle varmaankin aloimme aikoinaan syöttämään Kippari Kalle puuroa ja nuoremmalle ei tunnu maistuvan oikein mikään. Nyt on taas uusi hammas suussa, joten sen puhkeaminen on varmaan osaltaan vaikuttanut viime aikojen ruokahaluttomuuteen. Ehkä isompi haluaakin olla muuan Wayne Rooney ja pienempi Leo Messi. Sen takia hän onkin meidän perheen pikkuisin, suloisin, höpöttäväisin ja haisevin pienenpieni pikkuveli.

13.2.2017

Viivy vielä kevät

Talvi on tuntunut todella lyhyeltä ja nyt aurinko jo paistaa keväisesti ja ihmiset odottelee kovasti lämpeneviä säitä. Toisin on meillä! Haluan esittää vastalauseen kaikelle viime aikoina kuulemalleni kevään hehkutukselle. Pulkkamäkeen ei olla keretty vielä kertaakaan, vaikka muuten ollaan mäessä joka viikko. Laskukausi on muutenkin lyhyt, joten toivotaan ettei se nyt ainakaan vielä lähiaikoina kokonaan lopu. Lunta ei ole ollut tänä talvena nimeksikään ja lumiukot on jäänyt tekemättä. Ei olla päästy vielä ladulle hiihtämään, vaikka se nousi viime talvena koko perheen suosikkilajien joukkoon.

Ollaan viime vuosina huomattu olevamme yhtä paljon talvi- kuin kesäihmisiä. Nuorena oltiin kavereiden kanssa lähes joka päivä ulkojäillä pelaamassa ja se vasta hienoa onkin. Toisin nykyään ulkojääkaukaloita ei taida näillä "kesäkeleillä" juurikaan olla. Talven kylmiä ja pimeitä päiviä usein manataan, mutta mielestäni kaikki on kiinni omasta asenteesta ja ennen kaikkea pukeutumisesta! Hyvät toppavaatteet, lämpimät kengät jne. helpottaa elämää olennaisesti ja niiden myötä talvesta voi nauttia. Joten kevät, älä nyt ihan vielä tule!!

Onneksi luvassa on vielä Lapin matka!

Kuvat lauantailta, kun vietettiin isoveljen ja ystävien kanssa laskupäivää tuossa naapurissa.



11.2.2017

Elämää blogin takana

Blogi raapaisee vain pintaa, mutta mitä on arki sen ympärillä? 

Eskarilainen ei ole enää helmikuun alusta asti ollut virallisen eskarin jälkeen hoidossa, eli haen hänet joka päivä lounaan jälkeen, jolloin meille on tullut uusi rytmi. Aiemmin hän jäi parina päivänä viikossa leikkimään iltapäiväksi. Uuden aikataulun tuomat haasteet ovat olleet haastavia, kun on pitänyt aikatauluttaa koko aamu uusiksi, eikä ole enää voinut ottaa aamupäivää lungisti tai vauvan lounaan jälkeen lähteä kaupungille esim. lounaalle. Toisaalta hyvi asioina näen, että saan eskarilaisesta seuraa, kun F ei vielä puhu tai vaikkapa pelaa Unoa. Säännöllisen rytmin ja aikaisin liikkeelle lähtemisen johdosta tulee reippailtua enemmän ja vauvakin nukkuu päikkärit paremmin.

Normaalisti olen rento ja stressitön kaveri, mutta pakko myöntää, että viime aikoina arki on ollut kiireistä tai jopa stressaavaa. Koulu ei ihan ollut sitä mitä odotin eli vähän istuskelua ja höpöttelyä, vaan sieltä tulee kotiin joka kerta läksyjä, mitkä vievät minulta hirmuisesti aikaa. Viime viikolla tein kolme koetta ja muutaman esseen kotona, jotka pistivät pumppuni koville. Fefe on alkanut ryömimään ja liikkumaan hirmuista vauhtia sinne, tänne, tonne, jolloin seuraaminen tai pikemminkin vahtiminen on ollut entistä tarkempaa, eikä voi tehdä esim. koulutehtäviä hänen ollessa hereillä. Sairasteltukin ollaan oikeastaan kaikki vuoron perään. Molemmilla pojilla kun vielä etuylähampaat ovat alkaneet kasvamaan, niin yötkin on mennyt vähän niin ja näin. 


Olen toistaiseksi äärettömän hidas kirjoittamaan. Blogi vie aikaa ja välillä harmittaa, kun en ehdi kirjoittamaan, vaikka en haluaisi, että tulisi näin pitkiä taukoja mitä nyt tällä viikolla tuli. Ideoita ja intoa kyllä olisi, mutta joka päivä kirjoitustyöt menee yötöiksi ja valon puute hankaloittaa kuvaamista. Nyt, kun päivät pitenevät kovaa vauhtia ja aurinkokin välillä jo paistaa pidemmän aikaa, niin se helpottaa huomattavasti kuvaamistani. Joitain jo aloitettuja postauksiakin olen joutunut jättämään  jopa julkaisematta, koska ne ovat jääneet ajanpuutteen vuoksi roikkumaan ja tuntunut julkaisemisajankohtana niin vanhalta jutulta.

Valitusvirren jälkeen täytyy listata vielä jotain positiivisiakin asioita viime ajoilta. Kaiken hulinan keskellä koulun myötä olen alkanut lukemaan kirjoja, mitä en juurikaan ole aiemmin tehnyt. Ollaan pikkusen kanssa aloitettu harjoittelemaan ääntämisiä ja kovaan ääneen pa-pa-pa-pa tuleekin jo.  Vaikka eskarilaisen aikaistunut kotiin haku rajoittaa joidenkin juttujen tekemistä, niin toisaalta olemme lähteneet hyvissä ajoin ulos vaunuilemaan ja se saa mielen pysymään virkeänä. Perheen yhteistä aikaa olen alkanut arvostamaan entistä enemmän. Jos blogipostauksien väliin jää 3-4 päivää niin sitten jää ja treeneihin mennään silloin kun ehditään, oli sitten yksi päivä tai viikko väliä. Ruotsinkokeisiinkin tuli lopulta mentyä lukematta, kun ei vaan kerennyt, mutta hei, läpi meni! Perhe on kaiken A ja O.

Edellä oleva osuvan hämärä yömyöhään napattu kuva on vaimon instasta ja siihen liittyvä kuvateksti kuvaa hyvin iltoja viime aikoina: "Viikonloppu, lasi hyvää punkkua, lapset nukkuu.. Ja ruotsintehtävät! #tähänontultu #lukiolainen # husband #laatuaikaa"