Pipolätkää ja paketteja

Joulu tuli ja meni. Tuttuun tapaan meidän perhe ajoi kaupunki - maaseutu väliä moneen kertaan. Onneksi matka on vain puolisen tuntia ja pojatkin viihtyvät autossa vallan mainiosti. Meillä on automatkoilla tapana pitää jukeboxia, jossa jokainen saa vuorollaan päättää spotifystä uuden biisin. Tällä meiningillä meillä automatkat menee leppoisasti, ja jos väsymys iskee, niin eskarilainen ilmoittaa vaan että "mä otan pienet tirsat". 

Jouluaattoa vietimme tänä vuonna kaupungissa vaimoni vanhemmilla. Ruoka syötiin hyvissä ajoin. Eskarilaiselle, kuten varmasti kaikille lapsille joulupukin odottaminen on piinaavaa. Kello ei käy ja tv:stä ei tule mitään. Lopulta odotus palkittiin ja lahjoja päästiin jakamaan. Eskarilainen on tässä taannoin oppinut lukemaan, joten hän avusti  joulupukkia pakettien kanssa mielellään. Paketteja avatessa eskarilainen oli hyvin kiitollinen jokaisesta lahjasta, jonka hän sai, ja saimme olla ylpeitä. Todellisuus ja lahjasokeus iski kuitenkin seuraavana aamuna, kun hän alkoi pohtia mitä jäi toivelistalta puuttumaan...

Joulupukki toi pojille uudet takit
Tapaninpäivänä pelattiin maaseudulla perinteinen koko perheen pipolätkämatsi. Meidän perheestä edusti 3/4 ja jokunen häkkikin tuli tehtyä. Hirveä hiki tuli ja hauskaa oli, mikä on tietysti pääasia.

Kommentit