20.12.2016

Asioita, joita olen oppinut koti-isänä (osa 2)

1. Pyykin pesu

Arkiaskare, jota tehdään lähes päivittäin ainakin meillä. Olin ennen siinä asemassa, että vaimoni pesi oikeastaan kaikki pyykit viimeisen kymmenen vuoden ajan. Asia muuttui kertaheitolla, kun minä jäin kotiin vauvan kanssa. Kyllähän minä nyt pyykit väreittäin osaan lajitelle, laittaa farkut omaan kekoon ja kääntää ne nurinpäin, mutta uutta opittavaa oli silti paljon. 

Mitä pyykkipussilla tehdään? 
Miksi vaatteiden vetoketjut pitää sulkea? 
Missä asteissa ja millä pesuohjelmalla mikäkin materiaali pestään? 
Miten vaatteet asetellaan kuivumaan? 

Yksi ilta tuli hieman noottia, kun olin päivän aikana pessyt kaikki pyykit ja ne odottivat jo samana iltana pöydällä viikattuina kaappiin pääsyä. Vaimon epäuskoinen ilme ei johtunutkaan ällistyksestä tehokkaan toimintani ansiosta vaan kauhusta. Fiksuna kaverina olin laittanut pyykit suoraan kuivausrumpuun, koska en jaksanut levittää niitä  pyykkitelineisiin. Pieleen meni! Osa vaatteista voi  kutistua, jotkut voi mennä rikki ja jotkut nukkaantua. Oli kuulemma minun viimeinen kerta, kun laitan kuivausrumpuun jotain muuta kuin pyyhkeitä tai lakanoita. Ups.

Kolmessa kuukaudessa olen oppinut seuraavaa:

  • Vetoketjut kuuluu laittaa aina kiinni, jotta ne ei hajota muita vaatteita
  • Tietyt vaatteet laitetaan pyykkipussiin, esim erikoismateriaalia olevat tai "topatut vaatteet" (tämä on kyllä vieläkin arpapeliä) 
  • Vauvanvaatteet pestään kuumemmassa kuin meidän muiden ja lisäksi eri pesuaineella
  • Kaikkia vaatteita ei saa laittaa kuivaustelineeseen, osa henkarille ja osalle "tasokuivaus" (myöskin arpapeliä)
  • Jätä kuivausrumpu ammattilaisille

Harjoitukset jatkuu...


    2. Kevyempi uni öisin ja reaktiokyky 
    Olen tunnetusti erinomainen nukkuja. En normaalisti herää suurempaankaan meteliin, saatika itkuun. Kun vaimoni vielä imetti vauvaa, en herännyt vauvan ääntelyihin, mikä oli näin jälkikäteen mietittynä aika julmaa. Nukuin vauvan vieressä ja vaimoni joutui kömpimään ylitseni, jotta saisi annettua pudonneen tutin takaisin suuhun tai nostamaan hänet rinnalle syömään. 

    Esikoisen ollessa pieni vauva koki vaimoni kauhunhetkiä, kun herätin hänet kerran keskellä yötä vauva sylissäni ja selitin silmät kirkkaana työjuttuja ja kysyin "mihin tämä paketti nyt laitetaan". Eli ehkä parempikin etten heräillyt, koska unisena käytös on välillä sekavaa.

    Koti-isäksi jäätyäni uniherkkyys on muuttunut täysin ja roolit ovat vaihtuneet. Minä herään skarppina pieneenkin inahdukseen, tuli se ääni sitten vauvan peräpäästä tai suusta, ja vaimo kääntää kylkeä vieressä.  Johtuukohan se sitten siitä, että minulle on syntynyt niin sanottu äidinvaisto. Joka tapauksessa meillä vaimo nukkuu nykyään yöt kuorsaten ja minä hoidan yösyötöt ja tutin laittamiset.

    3. Keskustelemaan vauvan kakasta vakavalla naamalla

    Kokemattomampi luulisi, että tämä aihe kuuluu lähinnä vauvapalstojen keskusteluaiheeksi, mutta käytännössä olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että se kuuluu vakioaiheisiin arjessani. Sen määrä, kellonajat, väri ja rakenne ovat suuressa roolissa varmasti muidenkin vauvaperheiden arjessa. Oli se sitten mustaa, ruskeaa, vihreää, keltaista, löysää, kokkareista, kiinteää, niin siitä voi tulkita yllättävän paljon vauvan olotilasta.





    Edit: Täältä löytyy postauksen osa 1.

    2 kommenttia: